Työttömyysluvut pysyvät korkeina, eikä pitkäaikaistyöttömyyden kasvu osoita laantumisen merkkejä. Erityisesti nuorten ja vaikeasti työllistyvien ryhmien tilanne huutaa kohdennettuja ja vaikuttavia toimenpiteitä. Juuri nyt lausuntokierroksella (Lausunto – Lausuntopalvelu) oleva luonnos hallituksen esitykseksi laiksi kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain muuttamisesta herättää vakavaa huolta.
Esityksessä ehdotetaan, että aktivointisuunnitelmien laatiminen rajattaisiin jatkossa vain toimeentulotukea saaviin työttömiin. Vaikka hallinnollisen taakan keventämisen tavoite onkin ymmärrettävää, uhkaa tämä rajaus jättää suuren joukon tukea tarvitsevia työttömiä palveluiden ulkopuolelle – juuri heidät, jotka eivät saa toimeentulotukea mutta tarvitsevat monialaista tukea ja ohjausta. On todellisena vaarana, että palveluiden saatavuus heikkenee ja kuntouttava työtoiminta kuihtuu pois kokonaisuutena.
Kuntouttava työtoiminta on sekä sosiaalihuoltolain (1301/2014) 14 §:n (1280/2022) mukainen sosiaalipalvelu että työttömyysturvalain (1290/2002) mukainen työllistymistä edistävä palvelu. Sen järjestäminen perustuu aktivointisuunnitelmaan tai monialaiseen työllistymissuunnitelmaan. Jos aktivointiehto rajataan vain toimeentulotukiasiakkaille, vaarana on, että suuri osa nykyisistä asiakkaista jää ilman palvelua – vaikka juuri he hyötyisivät siitä merkittävästi.
TYM-yhteistoimintamallin oletettu laajeneminen jää toteutumatta, jos asiakkuuskriteerit eivät täyty. Väliinputoajiksi jäävät ne, jotka eivät saa toimeentulotukea mutta eivät myöskään kykene osallistumaan muihin työllistymistä edistäviin palveluihin. Kun tähän lisätään hyvinvointialueiden jo valmiiksi haastava resurssitilanne, vaarana on, että sekä aktivointisuunnitelmien että juuri uudistetun TYM-toiminnan toteuttaminen vaikeutuu merkittävästi.
Lainsäädäntö ei myöskään riittävästi huomioi suhdetta sosiaalihuoltolain mukaiseen sosiaaliseen kuntoutukseen, mikä voi aiheuttaa sekaannusta palveluiden järjestämisessä. Olisikin tärkeää muistaa, että myös työttömyysturvaa saavat työnhakijat tarvitsevat tarkoituksenmukaista, työhön ja koulutukseen ohjaavaa kuntouttavaa työtoimintaa.
Lainsäädäntöuudistusten ei tule heikentää kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien asemaa – eikä myöskään vaikeuttaa palveluntuottajien toimintaa. Varsinais-Suomen hyvinvointialueella asiakasohjautuvuutta kuntouttavaan työtoimintaan on vuoden 2025 aikana vähennetty merkittävästi, vedoten asiakkaiden tarpeeseen muille sosiaalipalveluille. Herää aiheellinen kysymys, onko kuntouttavan työtoiminnan säästötoimet johtaneet Varsinais-Suomen hyvinvointialueella kasvaviin kustannuksiin mielenterveys- ja päihdepalveluissa – kuten Ylen loppuvuoden 2024 uutisessa (https://yle.fi/a/74-20131206) kuvattiin tapahtuneen Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella.
Tällä hetkellä kuntouttavan työtoiminnan järjestämisvastuu on hyvinvointialueilla, mutta suunnitelmissa on siirtää vastuu takaisin kunnille. On vielä epäselvää, tarjotaanko kunnille keppiä vai porkkanaa – mutta jos esityksessä korostetaan kuntouttavan työtoiminnan viimesijaisuutta, se voi vähentää kuntien motivaatiota järjestää palvelua. Lakiuudistusten ja siten palveluiden tulisi olla vaikuttavia välineitä työttömien työllistymisen tukemiseksi – ei tekijöitä, jotka pahentavat työttömyyttä.
Nähtäväksi jää miten tässä uudistuksessa onnistutaan.
Tanja Vanharanta
Tradenomi YAMK (Sote-palvelut ja liiketoiminta), AmO
toimitusjohtaja
Ote-säätiö sr
